Historia alkaen 1920
Tälle sivulle
on koottu osaston historiaa 20 -luvulta nykypäivään. Tarkoituksena ei ole ollut kaiken kattavuus, vaan lähinnä erilaisten ajankuvien esille tuominen. Osasto on julkaissut vuonna 1995 juhlakirjan, josta nämä sivut on koottu. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat kysellä kirjaa osastolta puh 044 984 2919 (osaston toimisto, ma-ti ja to-pe 9-16.30).
1920 -luku
Kipinän Jyväskylän osaston perustamiselle iski liiton järjestäjä Tilda Kaihonsalo käydessään kaupungissa herättämässä osuustoimintaa. Osaston perustava kokous pidettiin 18.4.1920 Jyväskylän työväenyhdistyksen talolla. Puheenjohtajaksi valittiin Lempi Viheriä.
Varsinaista toiminnan alottamista varten pidettiin järjestävä kokous 8.5.1920. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Viheriä. Kokouksessa osaston nimeksi hyväksyttiin Suomen Kauppa- ja liiketyöntekijäin liiton osasto numero 43. Sisäänkirjoitusmaksuksi tuli 2 mk ja kuukausittain 50p - 1 mk jäseneltä. Yhdistysrekisteriin osasto merkittiin 22.10.1920.
Vuonna 1923 nimi muuttui liiton myötä Suomen Liike- ja Taloustyöntekijäin ammattiosasto n:o 43:ksi ja parin vuoden kuluttua nimeksi tuli Suomen Liiketyöntekijäin Jyväskylän osasto n:o 43.
1930 -luku
1930 -luvulla osasto 43 kohosi Jyväskylässä toimivista ammatillisista järjestöistä suurimmaksi. Valtakunnallisesti osasto oli liiton viidenneksi suurin 149 jäsenellään vuonna 1938. Osasto liittyi jäseneneksi myös Työväen sivistysliiton paikallisosastoon sekä Osuusliike Mäki-Mattiin. Vakinainen edustaja oli myös Nisulan Osuskassassa, joka hoiti osaston raha-asiat.
Jäsenille olivat mieluisia liiton järjestämät retkeilypäivät eri paikkakunnille. Osasto pyrki myös joka vuosi lähettämään edustajan liiton kesälomakursseille, jotka pidettiin vuorotellen kussakin pohjoismaassa. Toiminnan esteenä oli kuitenkin osaston melko heikko taloudellinen tila.
Ammattiyhdistysliikkeen tärkein sektori oli työehtosopimuspolitiikka. Ensimmäiset paikallistason työehtosopimukset solmittiin edistyksellisissä osuuskauppaliikkeissä. Tärkeitä ehtoja olivat minimipalkat sekä työaika.
1940 -luku
Sota-ajan poikkeuksellisissa oloissa ei palkkoja korotettu kuin nimeksi, koska valtiovalta säännösteli hintoja ja palkkoja .Järjestelmällinen valistustyö jäsenistön keskuudessa aloitettiin vuonna 1944 opintokerhon perustamisen myötä. Opiskelun kohteena olivat yhteiset asiat.
Sotien välisenä aikana ja 1940 -luvulla merkittävä varojen keräystapa oli arpajaiset. Vuonna 1944 myytiin 88 000 arpaa. Suurin osa rahoista jaettiin työttömyys-, matka-, evakko-, hautaus- ja sairausavustuksina. Erittäin voimakas joukkoliike kohti ammattiyhdistysliikettä tapahtui vuosina 1945-1946. Liikealalaisten määrä kasvoi valtakunnallisesti kolminkertaiseksi.
1950 -luku
1950 -luvun alussa toiminnan keskeisimpänä osana oli jäsenhankinta. Järjestäytymättömille lähetettiin lukuisia kirjeitä ja lentolehtisiä, mutta ne saivat hyvin vähän vastakaikua. Tähän syynä olivat alan naisvaltaisuus, nuorten työntekijöiden suuri määrä, tiedon puute sekä 1960- luvulla osa-aikatyövoiman lisääntynyt käyttö.
Vuonna 1958 osastolla oli yleisluottamusmiehen lisäksi luottamusmiehet Mäki-Matin myymälänhoitajilla, -apulaisilla ja konttorilla sekä Säynätsalon Osuuskaupassa ja Keskus Oy:llä.
1960 -luku
Liikeliiton osastojen rooli palkkaneuvotteluissa oli keskeinen 1940- luvulta 1960-luvulle, minkä jälkeen korotusten suuruus ja muut sopimuksiin liittyvät asiat on sovittu liittojen neuvotteluissa.
Työmarkkinoilla olivat 1960 -luvulla tärkeimmät kysymykset samapalkkaisuus miesten ja naisten kesken sekä 40 -tuntinen työviikko.
1970 -luku
1970 -luvulla osastoon perustettiin paljon alajaostoja. Vuonna 1976 valittiin ensimmäinen nuorisovastaava ja vuonna 1973 perustettiin luottamusmieskerho. Lisäksi perustettiin työjaosto (1974) sekä työhuonekunnat Lievestuoreelle (1974) ja Laukaaseen (1975).
Toiminnan eriytymisen myötä pidettyjen kokouksien määrä kasvoi, sillä jokainen jaosto piti omat vuosikokouksensa sekä jäsenkokouksensa. Alkuun vilkas jaostotoiminta hiipui kuitenkin huomattavasti alkuvuosistaan 1980-luvulle tultaessa.
1980 -luku
Vuonna 1982 Jyväskylässä ajauduttiin lakkoon asti, kun Mäki-Matin johto ilmoitti muuttavansa 29 vakituisen työntekijän työsuhteet osa-aikaisiksi. Perjantaina 3.9.1982 neljä liikettä sulkenut lakko laajentui maanantaina maakunnalliseksi noin 300 työntekijää käsittäneeksi lakoksi. Tiistaina 7.9.1982 osapuolet pääsivät sopuratkaisuun ja Mäki-Matissa voitiin taas palata työhön.
1984 järjestettiin valtakunnallinen Liikeliiton lakko. Kaikkiaan lakko koski alkuvaiheessaan 20 000 työntekijää. Yhteishenki oli luja - oltiinhan nyt ensimmäistä kertaa liikkeellä yhteisvoimin yhteisen edun nimissä. Lakko kesti kaksi viikkoa.
1990- ja 2000-luku
1990 -luvulla Suomessa on pahimmillaan ollut yli 500 000 työtöntä. Osasto 43:n jäsenmäärä on kyllä noussut, mutta suuri työttömien joukko ei kartuta osaston kassaa. Työttömyysluvut ovat tosin pienentyneet 90-luvun aikana, mutta liian moni on edelleenkin vailla työtä.
Osaston ongelmana on jo pitkän aikaa ollut jäsenistön lisääntyvä passiivisuus. Toimintaa pyöritetään pienellä aktiivien joukolla. 1980 -luvulla jäsenistöä yritettiin aktivoida vapaa-ajantoiminnan lisäämisellä, mutta kun risteilyistä ja retkistä tuli päätarkoitus, menoa täytyi hidastaa.
90-ja 2000-luvun vapaa-ajan toiminta on pyritty keskittämään Kaijalaan. Edunvalvontaan on panostettu yhä enemmän ohjaamalla jäseniä kursseille ja edunvalvontapäiville. Valveutunut jäsenistö pystyy myös itse valvomaan omia etujaan.
Juhlaruno jonka Jyväskylän Liiketyöntekijäin osasto sai 25 - vuotisjuhlaan
Puotiväen uuras kaarti,
tänään juhlapäiväs on.
Monet esteet tietäs saarti,
kuljit alla ahdingon.
Tunnen sinut niinkuin kukaan,
tiedän mikä oli ties
hevin ette tulleet mukaan,
kauan epäröit, sä mies.
Kauan epäröit, sä sisar,
suonissasi "hienompaa"
herrasväen verta pisar
oli muka - jäivät taa.
Nämä haaveet alla harmaan
arkipäivän ankaran.
Enemmän kuin kukaan varmaan
puutteen tunsit tukalan.
Siitä nousi aatos uus:
työläinen kuin muut sä oot,
mitä tarvis taiteluusi
voimasta se kasvakoot.
Yhteistyön ja voiman tunto
kootkoon parves, määrä sen
olkoon:
suora selkä, kunto,
vapaa, uljas ihminen.
Näiden tunnuksien alla
jatkunut on vuotten työ.
Uhkas kato, vaani halla,
ylti takatalven yö.
Mutta aina sait sä voiton,
aina jatkui eespäin tie,
kohta suunta huomenkoiton,
joka suureen voittoon vie.
Nyt se voitto jo on sulla,
eessäsi on selvä tie,
saavutettu taistelutta,
ja se määränpäähän vie.
Näin on kaunis tuossa taulu
menneisyyden, huomenen.
Soikoon juhlapäivän laulu,
uudet voitot kruunaa sen.
Kirjoittanut Pietari Salmenoja